Kaikki pois

Siinä samalla kun tuossa tankkien vierellä puuhasteli, kävi selväksi että sohvarakennelman muotoa pitää muuttaa. Ainakin se oli turhan lähellä kaminaa.

Koska sisustus oli rakennettu vanhan kansan tårta på tårta menetelmällä, irrottaakseen jonkun osan piti yleensä purkaa monta muuta osaa, päätös oli selvä. Koko rakennelma oli helpompi purkaa kokonaan ja katsoa sitten myöhemmin millaiseksi se kannattaa suunnitella. Ainakin huoltotarpeet on otettava paremmin huomioon sillä tavalla että lattialevyjen alle on päästävä tarkistamaan tarvittaessa pohjan kuntoa.

Tässä vaiheessa sisustuksen purkamista, vanhoja ruuveja on kertynyt jo 10L ämpäri puolilleen. Ainakaan määrässä ei ole aiemmin säästelty.

Mämmit mäkeen

Niin ihmeellisestä kuin se tuntuukin, niin on olemassa pieneliöitä, jotka käyttävät ravinnokseen dieselöljyä. Nämä pikku vintiöt elävät polttoaineen seassa olevassa vedessä ja niiden kasvuston seurauksena syntyy järjestelmän toimintaa häiritsevää sakkaa. Oli täysi arvoitus missä kunnossa polttoainetankit olisivat kun tietää kuinka kauan niihin saattanut muodostua kondenssivettä ja ties milloin viimeksi puhdistettu. Selvästikin asialle pitäisi tehdä jotain.

Etukäteen projektin vaikeusaste mietitytti. Löysin kuitenkin huoltomiehen joka lupasi maksusta tyhjentää tankit ja hoitaa vanhan löpön asiaankuuluvan hävityksen Ekokemin laitokselle. Erinäisten aikataulujen sovittamisien jälkeen hän saapuikin paikalle ja tankkien tyhjennys imupumpulla ja lapposysteemillä pääsi alkuun. Vasen tankki tyhjeni ongelmitta mutta oikean puoleiseen tankkiin imuletku ei jostain syystä mennyt pohjalle asti, vaan sinne jäi sen verran ainetta pohjalle, että huoltoluukkua avattaessa dieseliä valui litrakaupalla veneen pohjalle. Tässä vaiheessa kun sisustusprojekti on täysin levällään niin se ei pahemmin haitannut, toisin kuin jos sama olisi tapahtunut kesäkuumalla valmiissa ja puhtaassa veneessä.

Lopulta huoltomiehen jälkeen tankit olivat tyhjiä ja huoltoluukut oli auki viimeistelyä varten. Tuo "tyhjiä" oli kylläkin hieman suhteellinen käsite. Tankkien pohjalla oli nimittäin arviolta puolen sentin kerros mustaa vetisen mämmin näköistä töhnää.

Huoltoluukku on juuri sen kokoinen että päätä ei mahdu laittamaan siitä sisään, eikä se kyllä muutenkaan hirveästi olisi houkutellut niin tekemään. Tankit on kuitenkin sen verran isot että viimeisten nurkkien putsaamiseen tarvittiin jatkovartta. Käytin kaapimiseen ensiksi ikkunan pesuun tarkoitettua kumilastaa ja pikku kauhaa jolla mämmin sai mätettyä pihalle. Onneksi se ei ollut mitenkään pinttynyt kiinni tankin seinämiin vaan irtosi aivan helposti. Takanurkkia kurkotellessa nenä oli luonnollisesti luukun suulla ja tuoksut sen mukaiset. Kaikki ovet ja luukut oli auki mutta silti piti pitää happitaukoja välillä. Lopussa imeytin sanomalehtipaperiin mitä ei enää saanut kauhalla nostettua ja aivan viimeiseksi ruiskin suihkepullolla Sinolia sisään ja pyyhin kangasräteillä loput. Sinolissa oli se hyvä puoli että se liuotti loput töhnät ja haihtui ja kuivatti pinnat. Kuivasta tankista oli sitten helppo imuroida loput kuivat muruset.

Tankkien putsauksessa meni parisen päivää. Katkun takia tein yhden tankin kerrallaan ja pidin taukoa välillä. Tankkioperaation jälkeen samassa yhteydessä tuli irroitettua molempien järeät hanat jotka kuljetin kotiin ja puhdistin sisältä ja ulkoa. Samalla tuli testattua että ne myös toimivat vaikka ulospäin näyttivätkin melko patinoituneilta.

Sisustuksen purkua

Veneen sisustus oli ostohetkellä jokseenkin kesken. Keulahyttissä oli jo seinät paneloitu ja sinne oli rakennettu makuulaveri. Ohjaus- ja keskihytissä sisustaa kyllä oli rakennettu mutta se oli projektin pitkittyessä jo päässyt osittain kostumaan ja pilaantumaan. Muutenkin sisustuksessa oli käytetty jokseenkin mielenkiintoisia ratkaisuja joista piti päästä pikimmin eroon.

Ohjaushytin seinät oli vuorattu moninkertaisesti ohuilla vanerilevyillä, jotka nekin olivat melko huonolaatuisia. Haluan että sisustuksessa näkyy jotain alkuperäistä ilmettäkin. Niinpä päätin purkaa lähes kaiken paneloinnin ohjaushytin sivuseinistä, katosta ja kojelaudasta.

Kaiken lisäksi kulku keulahyttiin oli rakennetty ihmeellisen tunnelin kautta, tarkoituksena kai tehdä oikealle puolelle jonkinlaista istuma ja pöytätilaa. Oikeanpuolen hytin ovi oli sen takia tukittu. Kyseenalaiset sisutusräpellykset saivat nopean tuomion ja akkuporakone alkoi jyystämään ruuveja irti akku punaisena.

Suunnitelmana on jättää yläosa alkuperäisen näköiseksi korkkieristemaalatulle pinnalle. Alaosaan jätän uretaanieristyksen ja vaihdan kunnollista materiaalia pintaan. Kojelaudan alumiini ja teräspinnoille riittänee pelkkä maalaus.

Kuljetusoperaatio

Ensimmäinen toimenpide oli uuden hankinnan saaminen kotipaikkakunnalle. Vene oli ollut alunperin käytössä Helsingissä Santahaminan varuskunnassa, josta se oli ajautunut Jyväskylään. Sieltä se piti saada takaisin Helsinkiin, mikä ei ollut kaikista helpoin operaatio.

Lähtöpaikalle ja telakointipaikalle piti tilata tarpeeksi suuri nosturi, sekä itse kuljetusta varten piti tilata rekkakuljetus. Homman haastavin asia oli aikataulujen järjestäminen niin että kaikki palaset olivat oikeaan aikaan paikalla, veneen 13 tonnin paino myös rajoitti käytökelpoisten nosturien valikoimaa. Kaikki nosturit ja kuljetus piti tietysti tilata eri firmoista koska mikään paikka ei pystynyt järjestämään koko pakettia. Tai ehkä jostain sellaisen olisikin saanut tilattua jos vaan olisi ollut rajaton budjetti käytössä...

Välillä meinasi jo usko loppua mutta onneksi edes kuljetusliike Martti Säkkinen osoitti avuliasta asennetta ja viimein nosturitkin saatiin järjestettyä. Kuljetus tapahtui yhden päivän aikana. Ensin vene hinattiin laituripaikalta Lutakon satamaan Jyväskylässä, josta se nostettiin rekan kyytiin ja kärrättiin muutamassa tunnissa Helsinkiin. Hetki odotusta ja nosturi saapui melkein ajallaan ja vene nousi kyydistä telakointipaikalle. Onneksi oli muutama kaveri auttamassa niin saimme parissa tunnissa tuettua veneen puupölkyillä. Reilusti hikeä ja moottorisaha siinä tarvittiin ennenkuin kaikki oli valmista ja nosturiauto pystyi päästämään irti.

Vihdoinkin

Siinä se on! Kesällä 2006, pitkän haaveilun ja etsimisen tuloksena naapuriveneen potkurin takana väijyy K-vene, josta kaupat on sovittu.

Olin muutaman vuoden ajan tuumaillut teräsvenettä ja käynyt katsomassakin muutamaa. Onneksi joskus oli mukana asiantuntijoitakin, jäi yksi toivoton projekti ostamatta, vaikka hienon mallinen vene olikin. Pari venettä oli liian kalliita ja pari muuta ei muuten sopinut vaatimuksiin: tarpeeksi tilaa, kunnolla merikelpoinen, siedettävä kulutus/matkanopeus ja hieno ulkonäkö.

Yhdestä K-veneestä jo lupauduin jo maksamaan myyjän pyytämän hinnan, mutta kauppa peruuntui kun myyjä ei sitten halunnutkaan luopua laitteesta. No, vajaan vuoden päästä siitä osui tämä projekti kohdalle ja parin kuukauden harkinnan jälkeen päätin että tämä on se unelmien täyttymys.

Kuten kuvasta arvata saattaa, veneessä on vähän enemmänkin projektia kuin paikkamaalaus. Positiivinen asia siinä kuitenkin on että se todistettavasti kelluu! Kyseessä on siis merivoimien käytöstä poistama vanha kelirikkovene eli K-vene, jota edelliset omistajakaverukset olivat jo kunnostaneet, mutta sisustus ja sähkötyöt olivat jääneet kesken.

Projektin vaiheista lisää seuraavissa kirjoituksissa. Ensimmäinen tuskastuttava operaatio oli järjestää kuljetus telakointipaikalle.